Sataa - vettä - omenia

 

Olin torstaina Helsingin Musiikkitalossa Maj Lind-pianokilpailun finaalia kuuntelemassa. Nappasin sateessa viihtyvän (kuin kala vedessä) olevasta hauesta kuvan, tosin lasin takaa. On se huisisti isompi kuin mitä kuvitteli kuvista päätellen..

Konsertti oli  upea, voittaja hieman yllätti. Oli kiva istua ihan juryn takana seuraavalla rivillä, en sentään puhaltanut niskaan. Aina yhtä kivaa maalaisen käydä Hesassa, satoi tai paistoi.

Omppoja  on sadellut puusta  koko ajan ja vielä ainakin pari ämpärillistä odottaa vielä putoamistaan.(4 isoa pussillista olen jo vienyt kompostiin).Omppoja on monta kopallista ja laatikollista, kaunista mutta tuskaisaa.
Kaksi vuotta sitten oli sama juttu.




Toisessa kuvassa meinaavat tippua vadilta;), mukana vaahteranlehdistä pykäämäni ikiruusut sävysävyyn. Tunnistaisikohan joku tämän lajikkeen, aika paksukuorinen ja sopivan hapokas , mutta nimeä en .tiedä


                      Tänään ei sada, ei vettä eikä omenia, on tyyntä ja kaunista !
                       Ps. lähettyvillä ei ole aatamia, jolle tämä eeva syöttäisi.

Romu rautainen

                             ROMU, johon ihastuin taas kerran, kun löysin sen muun roinan takaa.


Näin kauniisti ruostunut, mutta kaunis käpykamina on ollut varastossa vaikka kuinka kauan. Se on peräisin mummolastani. Högforsin tehdas Rapid ja se on alta avoin, varmaankin tarkoitettu hellan päälle, koska mitään savutorvea ei ole.
Mökillä aikoinaan lapset leikkivät tällä, polttivat roskia, kuivia kaisloja ja käpyjä. Painoa on melkoisesti, onhan se paksua rautaa. Ei tämmöstä raatsi laittaa metallikeräykseen, mutta en tiedä mitä sille pitäisi tehdä muuta kuin ihailla mennyttä tarvekalua. Minusta se on hieno ja väri mahtava.

Kontrastina edelliseen  tulevaisuuden  romua

 

 

Kotikaupunki kasvaa kohinalla, mullakin pyöräraitti vaihtaa paikkaa tämän uudisasutuksen tieltä. Melkoista romua nämäkin viemäriputket tulevat olemaan joskus ehkä 50 vuoden päästä, jolleivat murene sitä ennen.Valtavia betoniröörejä ovat, mahtuu isommatkin viemärirotat kulkemaan. Maa-aines tuossa on hienoa hiekkaa, ollaanhan Salpausselän harjulla, ei ole tarvinnut kallioita räjäytellä. Rata menee tuosta ihan vierestä. Iso rakennus takana on meikaläisten torahammas.
     Saas nähdä milloin minä romuunnun... no, ajan kanssa !

Kietoutuneet

l

Naapurin tontinkulmalla kasvaa mänty, johon vuosikaudet on kiivennyt villiviini. Kumpikaan ei näytä kärsivän yhteielosta, pikemminkin kuvittelisin, että maskuliininen mänty on ihastuksissaan , kun tällainen kaunotar kietoutuu ympärille. Syyskoreudessaan se on kaunis, kesällä  huomio ei niin kiinny siihen.

Takapihallani on tämä vanha villi omenapuu, jonka kaksi runkoa ovat ihanasti kietoutuneet toisiinsa. Siinä oli kolmaskin runko oikealla,vinoon kasvaneena,jonka sahasin pois. Kaksin kaunihimpi. Omppoja tulee taas tänä vuonna hirmuisesti. Pari vuotta sitten oli samanlainen runsas sato. Puu on sateenvarjomainen, eli täyttää pihan laidasta laitaan ja on kaunis talvellakin. Kesällä oli kummassakin rungossa tinttipöntöt, joissa  poikueet. Pari viikkoa sitten otin pöntöt alas ja siivosin ne.
 Kurjaa, kun omenantarvitsijoita ei ole lähimaillakaan, kaikilla on omat puunsa. Olen pitänyt ties kuinka monta lääkäriä loitolla, niin paljon syön päivittäin. Omena päivässä...jne. Nyt just omppoja on vaikka missä, kopissa, pusseissa, pöydällä ja tuon verran on vielä puussa ja maassa.  En valita, ensi vuonna saattaa sitten taas olla vain pari ja nekin toukkaisia. Vuodet on niin erilaisia.
Syksy on kivaa, varsinkin aurinkoisena päivänä, edessä on sitten se rapainen, loskainen ja musta syksy... mutta ei vielä.