sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Oi kuusipuu, oi kuusipuu

 25-senttisestä tienposkesta kiskaisemastani kuusentaimesta on kasvanut pihallani  rakas oma kuusi. Sahasin sen ihan itse ja nyt se odottelee pääsyä hyvään kotiin. Annan sen tyttären perheeseen, missä olen aattonakin.
On ollut mukavaa seurata kuusen kasvua, viime vuosina typistelin sen oksanpäitä, että tuuhettuisi. Hoitamattahan siitä olisi tullut tavallinen metsäkuusi. Kumma, että sitä kiintyy hoidokkeihin, on ne sitten kissoja, koiria, kasveja , lapsista nyt puhumattakaan.

Taidanpa ottaa uuden kasvatin ensi keväänä, sitten se on juuri sopivan kokoinen noin 12 vuoden päästä, kun minä olen lähtemässä tästä asunnostani.
Metsässä kulkiessani mulla on hassu tapa katsella pieniä kuusia, toiset on jo valmiiksi upeita muodoltaan ja toiset rumia kitukasvuisia, jotka eivät kelpaisi joulukuusiksi. Ihan säälittää. Kasvupaikka sen kai määrää, tai onko hirvet syöneet niitä.
Omaan kotiini en taaskaan kuusta laita, taittelen vain sembramännyn oksia isoon vaasiin, oksia kun katkeilee tuulen voimasta noissa kaupungin istutuksissa ( sellaisen käpy oli mulla siinä lehmäkisassakin syksyllä).

Tuleekohan vihreä Joulu, aika näyttää, se on 'korkeammas käres'.

    HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE YSTÄVILLE !!!