Kalajoen rannikko on niin erilaista kuin Suomenlahden, täällä on saaria, kiviä ja luotoja rikkomassa rantaviivaa. Aava meri mykistää, auringon uppoaminen mereen satumaista.
Olin Miitingissämme monta kertaa suorastaan pakahduttavan onnentunteen vallassa, ajattelin että juuri minä saan olla tässä ja nyt, kaikessa mukana. Ihanat ilmat, ihanat uudet elävät ystävät, eivät enää virtuaalihahmot, vaan lihaa ja verta. Aamukävely yksin, sitäkin tarvitsen, oli ihana ja siitä tämä kuva.
Toinen kuva parvekkeelta keskipäivän aikaan, rauhoittava näkymä. Meidän hiihtomaasto ja kisakenttä.
Leenu, Liinu ja Tiinu olivat hyviä pomppimaan ja kiljumaan, se tasapainotti tätä rauhaa.
Meillä oli kivaa ja hyvä olla yhdessä.
