Talven ihmeihanuuksia

Osaapa olla kaunista, puhdasta ,hiekoittamatonta, valkoista ja niin kunnollista talvea. Tykkään pienistä lumituiskun ihmeteoista, kuten tuo autotallin pitsipaneeli.Sopii hyvin naisihmiselle, jolla tosin ei ole autoa. Ikkunakoristeetkin tulevat ilmaiseksi.Nietosten muodot tuulen tekeminä ovat todella muodokkaita..
Luin äsken Ylen tekstitv:stä blogin talvipyöräilyn terveellisyydestä sekä psyykkisen että fyysisen. Olen niin tottunut ajamaan säällä kuin säällä, "purjehtimaan" sateenvarjon kanssa  ja -25 pakkasessa. Nastarenkaan vaihdoin eturenkaaseen, ei ole kiva lentää pyörällä, muuten kyllä. Moni katsoo säälin sekaisin ilmein, kun meikä ajaa. Varsinkin ne, jotka eivät kesälläkään aja pyörällä. Enpä siitä välitä.
 Aloitin blogikirjoittelun omenilla, tuskailin niiden paljoutta. Nyt olen kiitollinen niistä viidestä omposta, jotka vielä ovat puussa. Hauska katsella, kun linnut syövät omenajätskiä, kerrankin oli 4 tinttiä yhden omenan kimpussa.
Muuten en ruoki lintuja, naapurin täti ruokkii .


Illan siniset hetket ovat niin kauniita. Kodin lämpö ja ulkoilman kylmä sinisyys ovat hieno kontrasti.!
Menen tekemään nyt ihmeteon, luomaan lumet, siinä kuntosalia kerrakseen

No, huh huh, tulipa sinistä liikaa, hakusessa on vielä taiturointi koneen kanssa. Siitä huolimatta toivotan onnellisia loppuvuoden päiviä ja vielä onnellisempia uuden vuoden päiviä !

Enkeleitä...onhan meitä

Lumienkelin tekeminen on minulle jokatalvinen ihana asia. Vaikuttaa siltä, että tänä Jouluna en omaa pihaenkeliä saa aikaiseksi. Pakkaslumi on kaunista, etenkin aurinkoisena päivänä rikkaan timanttisena kimallellessa. Sateenkaaren värit loistaa ja silmiä siristäessä ne kasvavat ihaniksi monen karaatin timanteiksi.
Sitä lunta on hyvä kolata ja heitellä, kevyttä ja hengittävää. Mutta siitä ei synny lumiukkoja, -lyhtyjä eikä enkeleitä.

Mutta......viime vuonna kun oli tolkuttomasti lunta niin katolta tiputin tällaisen vuoren. Sen rinteeseen mahtui näin mielettömän tuhti enkeli. Siipisulat hienosti näkyvissä, samoin helmapitsit runsaat, mutta.... tuo peffa on kaikkein komein. Pää jää kovin vaatimattomaksi , Ehkä joku miesenkeli (Gabriel) tykkäisi näin muhkeasta angelista. Tämä oli sitten takapihallani monen monta viikkoa, lumisateet tietysti pehmensivät muotoja vielä. Kyllä se toimi suojelusenkelinäkin, en kaatunut pyörällä kertaakaan.
Saattaa olla, että tulevan talven enkelistä tulee vieläkin mehevämpi, ainakin alaosastaan, tai sitten ei.

Mahallaan olevaa enkeliä en ole koskaan edes yrittänyt, kuinkahan kuoppainen siitä tulisikaan, pitääpä kokeilla. Aina jotain uutta pitää haluta ja uskaltaa tehdä.
Nyt ei muuta kuin suojasäitä odottelemaan ja lisää lunta ettei peppuun satu, kun romahtaa hangelle. Jos onnistuu, laitan näytteen myöhemmin tulevana vuonna.

PS. Julistaisinkohan lumienkelikisan, varpuleistakin kun on jo aikaa. Palkintoja ei ole luvassa , lumipesutkin saisi itse hoitaa. Ja kunnian kruunu koristaisi päätä ja loisi säteilevän raikkaan tunnun.

Kanariavarpailla syksystä talveen

Syksy suhisi vauhdilla päivästä toiseen. Olisiko ollut pientä väsymistä blogin kirjoitteluun ollut olemassa. Todella kirjallisesti taitavia blogisteja olen seuraillut kylläkin lähes päivittäin. Se on suuri ilo meikälle, kun työstäkään ei voi enää iloita. Eläkeläisellä sanotaan olevan aikaa yllin kyllin. Lomaa kun on koko ajan.

Oikeastaan loman tekee se, että on vähän aikaa ihan muualla kuin kotioloissa. Mulla se oli tuo kaksiviikkoinen matka Playa del Inglesiin.
Näin jälkeenjääneenä tapauksena laitan varpuskuvan näkyviin, kun ne mun sukkavarpulitkaan (muistaako enää kukaan varpulikisaa) eivät näkyneet kuin hetken.
Tässä ihan puolituoreet, kauankäytetyt  KANARIAVARPAAT parin viikon takaa. Oikein kuorrutuksella varustetut. Hullulta tuntuu, että vasta 2 viikkoa sitten kävelin kuumassa hiekassa. Ja tällä viikolla -18 pakkasessa samoilla varpailla hain lehden postiluukusta 12 metrin päästä. Hullu mikä hullu.

Pakko on myös laittaa rukoilijasirkka näkyviin. Tämä 7cm pituinen otus riippui alassuin piikkipensaassa ja katseli tarkkaavaisesti suoraan kameraan. Never seen him before !

Toinen Sirkka. jota en ennen ollut tavannut oli tämä  Plätty, yllätystreffattiin karaokepubissa. Hänhän oli tässä Tähtiartistien järjestämässä Kimppakaraokessa, josta on jo videokin nähty. Laitanpa kuuman punaisen kuvan itse kilpailutilanteesta. Hieman "tärähtänyt" kuten me kaikki taidettiin siellä vähän olla. Säät oli mainiot niinä viikkoina, siis mahtava ajoitus lomalle.
MUTTA   .....HOME SWEET HOME...... aina ihana tulla kotisuomeen ja suoraan valkeaan talveen !!!